2000-luvun Nocturne

Muovipussi ajelehtii rantaan.
Vastatervattu laituri huojuu,
taivas raottaa salaisuuksiaan
vaaleanpunaisesta violettiin.
Katiskasta en löydä ystävää.
Ajattelen jälleen alhaisesti,
onkohan ketään hukkunut tänään,
sekä kiroan kuuhulluuttani,
jota yöttömyys moninkertaistaa.
On turha yrittääkään nukahtaa.

Nuotion savu sekoittuu usvaan,
joka liukuu järven pinnan yllä.
Naapuri riehuu vastarannalla,
perhe on häädetty pihalle taas.
Ruislintu aloittaa konserttinsa.
Kuuntelen korutonta iskelmää
heinänkorsi suussa, onhan kesä.
Laitan aseen takaisin koteloon.
Ja sytytän savusaunaan tulet.
Päivästä tulisi aurinkoinen.

* Julkaistu Kalevassa Eino Leinon päivänä 6.7.2012.


Melpomene (tragedian muusa)

Muistan yhä hedelmän yhä vähemmän
kaupunki on menettänyt ilmansuuntansa
tehdas hylätty liian runollisena
kortteli nukkuu vesi nousee silta hukkuu

tässä huoneessa on kuiskattu
kynnenjälkiä tapetissa kengänjäljet veriset
murskaantuneet silmälasit lasisilmät
velkakirjat kirves kirjavelat

kuvittele käsi jos sen varjo on totta
joko mainitsin kuumailmapallossa soitetaan sahaa
tässä huoneessa on surmattu

syntymä on murheellinen sana
ei avaruudessa ole pimeää
siellä on vain kovin vähän nähtävää


Kalliope (kertovan runouden muusa)

Myöhemmin kerron teille linnuista
mutta nyt aamuyön hiukset ovat letitetyt
ja rannalla nuoret valitsevat sydäntä itselleen
toisiaan kuvikseen luullen

miten kivuliaasti rakkaus olisi voinut toteutua
jumala meillä yleensä vastaa tällaisiin kysymyksiin
kukapa ei olisi äitinsä vatsassa sukellellessaan
nähnyt kuolemastaan unia

veturi hylkää vaunut näyssä on jotakin lopullista
joko mainitsin nuoret seisovat toistensa istutettavina
miten kivuliaasti rakkaus olisi voinut lakastua

venesatamaan ei saa uida meri on kuollut
niin lupasin kertoa teille linnuista
ne on korvattu tehtailla


Terpsikhore (tanssin muusa)

Nuoralla tanssijan ensimmäiset askeleet haparoivat
hän ei ole kävellyt vuosiin
vaikka nilkat muistavat yhä kahleet
tunto alkaa palata varpaisiin

on toivoa kuinka tahansa köysi heilahtaa
pimeys toistaa äänet
kulkija hapuilee savussa ja sateessa
pisarat väistävät häntä

kuinka hidasta onkaan tanssi miten raskasta nuotti
joko mainitsin väkivalta on pohjimmiltaan mustavalkoista
on toivoa kuinka tahansa köysi kannattaa

mahdotonta sanoa monta ikuisuutta matka kestää
mutta lopulta pimeydestä ojentautuu käsi
tanssijan mekko hohkaa valoa


Kleio (historiankirjoituksen muusa)

Maalari maalaa taloa
räystään sinistä ja terälehtien punaista
vaimo vaatettaa esikoistaan
nyt sinä lähdet tästä kodista pois

iltahämärässä riippusillalla hylättyä pelottaa
ei osaa ajatella että joku voisi rakastaa häntä
eiväthän vanhempansakaan voineet
majoittuu tunneleihin joissa ei näe unia

kenenkään toisen kanssa ei saa mennä näin
joko mainitsin miten viimeisille auringonsäteille käy
iltahämärässä riippusillalla hylättyä laulattaa

hän avaa säkeillään ihmisten silmät ja keuhkot
äiti kaipaa yhä mutta tottelee miestään
keinuu kuistilla nukke sylissään

 

Erato (rakkausrunouden muusa)

Olkoon taivaanrannassa ilotulitusta
mutta tässä kappaleessa minä kannan sinut saareen
kuin odottaisit lasta
ja soitan laulajan kaulaasi ilman jousta

sinun rakkautesi on liikettä
sellaista hellyyttä tällaista
sormenpäät harhailevat ylös alas
ja nuotion loimussa meillä on lämmin

lumoudun siitä miltä niskasi tuoksuu
joko mainitsin tapahtui mitä tahansa tämä kestää
sinun rakkautesi on lääkettä

jos joku niin sinä minä kuiskaan
ja sinä painaudut tiukemmin kiinni
kun lähestyvät pommikoneet heittävät viljan taivaalle

 


 

Maailmanpyörässä suudellaan. Hän kävelee pikkusiskonsa käsi kädessään hattarakojulta suihkulähteelle istumaan. Pikkusisko ei ole tivolin ainoa potilas mutta hänen sateenkaarensa loistaa kirkkaimmin. Likainen ikkuna heijastaa metsän joka piirretään umpeen myöhemmin. Lapset kokoontuvat sateeseen ja leikki alkaa, toivolla on yhtä monta kenkää kuin jalkaa. Kuuro päättyy melkein salaa, pikkuinen räpiköi ja halaa. Pikkusisko pyytää, nimeä minut kuten olet nähnyt. Hän kuvailee pikkulinnun, just näin on just hyvä just nyt. Tuuli kantaa illan viileyttä reppuselässään, he nousevat kävelemään. Kun he ohittavat vesiputouksen ja lähestyvät satamaa, pikkusisko sanoo että kummitukset on tehty lakanoista ja enkelit höyhenistä mutta muuten ne ovat melkein samaa.

 


 

Maantie 899

Ei kai nyt kukaan liiku enää
tällä tiellä tähän aikaan,

ajatteli hirvi